Siirto-oikeus antaa henkilölle mahdollisuuden saada itseään koskevat, rekisterinpitäjälle toimittamansa henkilötiedot käyttökelpoisessa sähköisessä muodossa ja siirtää ne toiselle rekisterinpitäjälle. GDPR:n 20 artikla tukee esimerkiksi palveluntarjoajan vaihtamista, oman käyttöhistorian säilyttämistä ja tietojen hyödyntämistä toisessa palvelussa. Uutta palveluntarjoajaa ei kuitenkaan tarvitse nimetä, jos henkilö haluaa aineiston ensin itselleen.
Oikeus ei koske kaikkia organisaation hallussa olevia tietoja. Sen soveltuminen riippuu käsittelyperusteesta, automaattisesta käsittelystä ja tietojen alkuperästä. Käytännön toteutuksessa on lisäksi ratkaistava tietojen rakenne, muiden henkilöiden suoja ja turvallinen toimitustapa. Tietosuojavaltuutetun siirto-oikeutta koskeva ohje auttaa erottamaan nämä kysymykset toisistaan. Tässä oppaassa käsitellään sekä pyynnön arviointia että sitä, millainen vienti todella palvelee pyynnön esittäjää.
Oikeuden sitovat edellytykset ovat GDPR:n 20 artiklassa. Ne koskevat henkilötietoja; koko yrityksen tietokannan tai ohjelmiston siirtäminen ei seuraa niistä automaattisesti.
Milloin 20 artikla soveltuu?
Käsittelyn on perustuttava rekisteröidyn suostumukseen tai hänen kanssaan tehdyn sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämään käsittelyyn. Artikla viittaa 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtiin sekä erityisten henkilötietoryhmien osalta 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan nimenomaiseen suostumukseen. Lisäksi käsittelyn pitää tapahtua automaattisesti. Tietojen on koskettava pyynnön esittäjää ja oltava hänen toimittamiaan.
Suostumuksen pätevyys ja sopimukseen perustuvan käsittelyn tarpeellisuus arvioidaan käsittelytarkoituksen mukaan. Asiakkuus ei tee kaikesta yrityksen käsittelystä sopimusperusteista. Sama pankki voi käsitellä maksutapahtumia sopimuksen toteuttamiseksi ja tiettyjä tunnistamistietoja lakisääteisen velvoitteen vuoksi. Vastaavasti verkkokaupan asiakkaan ostohistoriaa ja petostorjunnan analyysiä ei pidä niputtaa yhdeksi siirrettäväksi tietoryhmäksi vain siksi, että tiedot ovat samassa järjestelmässä.
Oikeutettuun etuun tai lakisääteiseen velvoitteeseen perustuva käsittely ei kuulu 20 artiklan piiriin. Artiklan 3 kohta sulkee pois myös käsittelyn, joka on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Ratkaisevaa on kyseinen toiminta, ei organisaation nimi. Julkisen organisaation erillinen, aidosti sopimukseen perustuva palvelu vaatii oman arvionsa.
Automaattinen käsittely tarkoittaa tässä sähköisin menetelmin tapahtuvaa käsittelyä, eikä se edellytä tekoälyä tai automaattista päätöksentekoa. Tietokannassa oleva asiakastieto voi kuulua oikeuden piiriin, vaikka työntekijä olisi syöttänyt sen käsin. Pelkkä manuaalinen paperirekisteri jää tämän oikeuden ulkopuolelle. Se voi silti kuulua GDPR:n ja muiden tietosuojaoikeuksien soveltamisalaan.
Yritysten välisessä palvelussa sopimus voi olla kahden oikeushenkilön välinen. Tällöin työntekijän yhteystietojen käsittely ei muutu hänen oman sopimuksensa toteuttamiseksi vain siksi, että hän käyttää palvelua työssään. Työsuhteessakaan kaikki työnantajan käsittely ei kuulu siirto-oikeuteen: osa perustuu lakiin ja osa voi perustua muuhun perusteeseen. Arvio tehdään tietystä käsittelytoimesta, eikä henkilöryhmän nimi yksin ratkaise lopputulosta.
Toimitettu tieto sisältää myös havaintoja
Aktiivisesti toimitettuja tietoja ovat esimerkiksi rekisteröitymislomakkeen vastaukset, palveluun tallennetut yhteystiedot ja käyttäjän lataamat tiedostot siltä osin kuin ne ovat häntä koskevia henkilötietoja. Tulkinta ei kuitenkaan pysähdy lomakkeisiin. Palvelun käytön yhteydessä havaitut tiedot voivat myös olla rekisteröidyn toimittamia 20 artiklan tarkoittamalla tavalla.
Tällaisia havaintoja voivat olla kuunteluhistoria, hakuhistoria, laitteen tallentamat harjoitukset ja paikannushistoria. Esimerkiksi liikuntasovelluksen käyttäjä ei välttämättä ole kirjoittanut jokaista sykelukemaa itse, mutta mittaukset ovat syntyneet hänen käyttäessään palvelua. Soveltuminen edellyttää edelleen oikeaa käsittelyperustetta ja muita artiklan ehtoja. Kaikkea laitteeseen tallentunutta tietoa ei siksi toimiteta automaattisesti yhdelle käyttäjälle.
Rekisterinpitäjän havainnoista johtama kuntoluokitus, luottopisteytys tai markkinointiprofiili on eri asia. Päätellyt ja johdetut tiedot eivät lähtökohtaisesti kuulu siirto-oikeuteen. Niiden raaka-aineena käytetty havaintoaineisto voi silti kuulua. Tietokannan kentän nimeäminen profiiliksi ei muuta asiakkaan alkuperäistä tapahtumahistoriaa yrityksen omaksi analyysiksi.
Rajanvetoa selittävät WP29:n lopulliset siirrettävyyttä koskevat suuntaviivat WP242 rev.01. Käytännössä tietoryhmä kannattaa kuvata sen syntytavan kautta: antoiko henkilö tiedon, havaittiinko se hänen käytöstään vai tuottiko rekisterinpitäjä uuden päätelmän? Pelkkä jako asiakasjärjestelmään ja analytiikkajärjestelmään ei vastaa tähän kysymykseen.
Kaksi esimerkkiä rajauksen tekemisestä
Musiikkipalvelun asiakas pyytää kuunteluhistoriansa ja itse laatimansa soittolistat toiseen palveluun. Ensin selvitetään, mitä näistä tiedoista käsitellään hänen kanssaan tehdyn sopimuksen toteuttamiseksi ja mitä mahdollisen erillisen suostumuksen perusteella. Asiakkaan tallentamat valinnat ja palvelun käytöstä havaittu historia voivat täyttää siirrettävyyden edellytykset. Sen sijaan palvelun laskema arvio asiakkaan musiikkimausta on päätelty tieto, jota ei tarvitse sisällyttää juuri tämän oikeuden perusteella.
Toimituksessa kappaleen yksilöivä tunniste ja kuunteluajankohta voivat olla olennaisia. Pelkkä ilmaisu siitä, että asiakas kuunteli paljon musiikkia viime vuonna, ei korvaa hänen tapahtumatietojaan. Jos asiakas pyytää suoraa siirtoa, vastaanottavan palvelun osoite ja tuettu toimitustapa tarkistetaan. Siirto ei tarkoita, että vanha tilaus päättyy tai että uusi palvelu saa luvan käyttää kaikkia tietoja uusiin markkinointitarkoituksiin.
Liikuntasovelluksen käyttäjä puolestaan haluaa omat harjoitusmittauksensa. Palvelussa voi olla sekä hänen syöttämiään tietoja että kellon havaitsemia tietoja ja niistä muodostettu kuntoprofiili. Näiden alkuperä ja käsittelyperusteet eritellään. Terveystiedon luonne ei yksin estä siirtoa, mutta erityisen tietoryhmän käsittelyyn liittyvät vaatimukset ja toimituksen tietoturva pitää huomioida. Esimerkiksi nimenomaiseen suostumukseen perustuva mittausaineisto voi kuulua oikeuden piiriin, vaikka siitä laskettu arvio ei kuulu.
Kun aineisto viedään, mittauksen yksikkö ja ajankohta säilytetään. Harjoituksen mukana mahdollisesti olevat toisen käyttäjän yksityiset viestit vaativat erillisen arvion. Kaikkien muiden henkilöiden tietojen automaattinen poistaminen ja koko aineiston luovuttaminen tarkistamatta ovat molemmat huonoja ratkaisuja. Rajauksesta on saatava ymmärrettävä selitys, jotta asiakas tietää, puuttuuko aineistosta jotakin ja onko toisen oikeuden käyttäminen tarpeen.
Siirto-oikeus ja tarkastusoikeus ovat eri pyyntöjä
Tarkastusoikeus antaa tietoa käsittelystä ja oikeuden saada jäljennös käsiteltävistä henkilötiedoista. Sen soveltuminen ei riipu suostumuksesta tai sopimuksesta samalla tavalla kuin siirto-oikeuden. Myös henkilön ominaisuuksista tehdyt arviot voivat olla häntä koskevia henkilötietoja, joihin tarkastusoikeus ulottuu. Oikeuden toteutuksessa huomioidaan kuitenkin sen omat rajat ja muiden oikeudet.
Siirto-oikeudessa aineiston pitää olla jäsenneltyä, yleisesti käytettyä ja koneellisesti luettavaa. Tarkastusoikeuden mukainen luettava jäljennös ei aina täytä tätä tarkoitusta. Esimerkiksi pitkä PDF-tuloste voi auttaa henkilöä ymmärtämään tietojaan, mutta sen muuttaminen uuden palvelun tapahtumaluetteloksi voi vaatia huomattavaa käsityötä. Samaa aineistoa koskevat oikeudet voivat siksi edellyttää erilaisia toimituksia.
Henkilön ei tarvitse osata nimetä oikeaa artiklaa. Pyynnöstä selvitetään, haluaako hän tutustua tietoihin, saada siirrettävän aineiston vai molemmat. Jos tarkoitus on epäselvä, sitä voidaan täsmentää. Siirto-oikeuden edellytysten puuttuminen ei oikeuta sivuuttamaan selvästi esitettyä tarkastuspyyntöä. Toisaalta organisaation ei pidä korvata henkilön pyyntöä toisella oikeudella kertomatta asiasta ja selvittämättä, mitä henkilö tosiasiassa haluaa.
Käyttökelpoinen tiedosto tarvitsee rakenteen ja selitykset
CSV, JSON ja XML ovat tavallisia esimerkkejä siirtoon soveltuvista muodoista. GDPR ei määrää yhtä pakollista tiedostopäätettä eikä edellytä kaikissa tilanteissa juuri näitä kolmea vaihtoehtoa. Muodon soveltuvuutta arvioidaan aineiston ja käytännön käytettävyyden perusteella. Tiedoston pitää mahdollistaa tietojen tunnistaminen ja käsittely koneellisesti, eikä sen avaaminen saa perustua keinotekoiseen esteeseen.
Pelkkä tiedostopääte ei todista vaatimusten täyttymistä. Yhteen soluun kirjoitettu pitkä tapahtumateksti voi olla CSV-tiedostossa mutta silti hankalasti hyödynnettävissä. Samoin kuva PDF-tiedoston sisällä ei tavallisesti tarjoa käyttöhistoriaa rakenteisina tietueina. Omisteista muotoa ei arvioida pelkän nimen perusteella: olennaista on, pystyykö henkilö tosiasiassa käyttämään ja siirtämään tietoja yleisesti käytettävällä tavalla.
Tapahtumien merkitys säilyy, kun mukana ovat tarpeelliset olemassa olevat metatiedot. Aikaleiman yhteydessä voi tarvita aikavyöhykkeen, mittauksen yhteydessä yksikön ja summan yhteydessä valuutan. Koodiluettelon selite auttaa erottamaan esimerkiksi hyvityksen veloituksesta. Tietojen tarkka sisältö ei välity, jos uusi palvelu joutuu arvaamaan, tarkoittaako luku sekunteja, metrejä vai pisteitä.
Suositeltava toimitus sisältää lyhyen kuvauksen tiedostojen rakenteesta ja niiden suhteista. Tämä ei tarkoita velvollisuutta luoda rajattomasti uusia tietoja kaikkia kuviteltavissa olevia tulevia käyttötapoja varten. Tavoitteena on säilyttää toimitettavan aineiston ymmärrettävä merkitys. Toteutusta voi arvioida avaamalla vientitiedoston tavallisella työkalulla ja tarkistamalla, että tapahtumien järjestys, tunnisteet ja merkistöt säilyvät.
Suora siirto arvioidaan pyydetyssä tilanteessa
Kun henkilö pyytää tietojen lähettämistä suoraan toiselle rekisterinpitäjälle, se on toteutettava, jos se on teknisesti mahdollista. Organisaatio ei voi tyytyä aina tarjoamaan lataustiedostoa ja jättää suoran siirron mahdollisuutta tutkimatta. Arvioinnissa selvitetään vastaanottajan tunnistaminen, turvallinen siirtokanava, tietomuoto ja käytettävissä olevat rajapinnat tai muut toimitusmenetelmät.
GDPR ei velvoita rekisterinpitäjiä ylläpitämään keskenään täysin yhteensopivia tietojärjestelmiä. Tämä ei kuitenkaan ole yleinen peruste tulkita teknistä mahdollisuutta mahdollisimman suppeasti. Jo olemassa oleva toimiva menetelmä, jolla samantyyppisiä tietoja siirretään turvallisesti, on merkityksellinen arvioinnissa. Kilpailijan nimi tai halu säilyttää asiakas ei muodosta teknistä estettä.
Jos suora siirto ei onnistu, henkilö saa perustellun selityksen ja hänelle kuuluvan aineiston asianmukaisessa muodossa. Selityksen pitää koskea todellista estettä, kuten sitä, ettei vastaanottajan ilmoittamaa kohdetta pystytä turvallisesti todentamaan tai käytössä olevaa siirtotapaa toteuttamaan. Pelkkä toteamus järjestelmien erilaisuudesta ei kerro, mitä selvitettiin. Kieltäytymisen menettelyssä noudatetaan myös 12 artiklan määräaikaa ja oikeussuojatietoja.
Lähettäjän ei tarvitse taata, että vastaanottajan jokainen toiminto pystyy hyödyntämään kaikki tiedot sellaisinaan. Sen pitää kuitenkin toimittaa omaan velvollisuuteensa kuuluva aineisto käyttökelpoisesti. Vastaanottaja arvioi puolestaan, mitä tietoja sen palvelu tarvitsee ja millä perusteella niitä käsitellään. Henkilölle on hyödyllistä kertoa ennen siirtoa, mitä uusi palvelu aikoo vastaanottaa.
Muiden henkilöiden tiedot eivät oikeuta automaattiseen poistamiseen
Viestihistoria, yhteystietoluettelo ja maksutapahtuma voivat koskea samanaikaisesti pyytäjää ja muita henkilöitä. Kaikkien muiden nimet peittävä vienti voi tehdä aineistosta merkityksettömän. Toisaalta koko yhteisen käyttäjätilin tai perheen kaikkien tietojen luovuttaminen yhdelle henkilölle voi loukata muiden oikeuksia. Arviointi tehdään tiedon, käyttötarkoituksen ja vastaanottajan näkökulmasta.
WP242:n mukaan muiden tietojen mukanaolo ei yksinään estä esimerkiksi oman yhteystietoluettelon tai tapahtumahistorian saamista. Olennaista on, aiheutuuko siirrosta haittaa muiden oikeuksille ja vapauksille. Henkilön omaan käyttöön annettava viestiaineisto ja sen luovuttaminen yritykselle muiden henkilöiden markkinointiprofiilien rakentamista varten ovat selvästi erilaisia tilanteita.
Vastaanottava rekisterinpitäjä ei saa käyttää siirron mukana saamiaan sivullisten tietoja vapaasti uusiin tarkoituksiin. Sen on arvioitava oma käsittelyperusteensa, tarpeellisuus ja läpinäkyvyys. Käytännön ratkaisuja voivat olla aineiston tarkoituksenmukainen valinta, erilliset vientiosat tai yksittäisten suojattavien tietojen rajaaminen. Kokonaisesta pyynnöstä kieltäytymistä pitää perustella, eikä liikesalaisuuteen tai muiden oikeuksiin voi vedota pelkkänä yleisenä iskulauseena.
Tunnista pyytäjä ja toimita tiedot turvallisesti
Tunnistaminen aloitetaan jo käytössä olevista luotettavista keinoista. Palveluun kirjautunut henkilö voidaan usein todentaa olemassa olevalla asiakastilillä ja tilanteeseen sopivalla lisävahvistuksella. Henkilöllisyystodistuksen kopiota ei pidä kerätä jokaisesta pyynnöstä varmuuden vuoksi. Jos henkilöllisyydestä on perusteltu epäilys, 12 artiklan 6 kohta sallii tarpeellisten lisätietojen pyytämisen.
Pseudonyymillä käytetty palvelu edellyttää erilaista näyttöä kuin nimellä avattu pankkitili. Tarkoitus on varmistaa yhteys oikeaan tietokokonaisuuteen, ei kerätä uutta virallista nimeä tilanteessa, jossa sitä ei aiemmin tarvittu. Myös valtuutetun esittämässä pyynnössä tarkistetaan, että valtuutus kattaa aineiston saamisen tai siirtämisen. Toisen yrityksen lähettämä sähköposti ei sellaisenaan osoita asiakkaan tahtoa.
Toimitustavan turvallisuus sovitetaan aineiston riskeihin. Suojattu latausalue, rajattu voimassaoloaika ja tarpeellinen vahvistus voivat olla sopivia keinoja. Kyse on toteutusesimerkeistä, ei jokaiselle organisaatiolle määrätystä yksittäisestä teknologiasta. Lähetyksen kohde tarkistetaan erityisen huolellisesti: kokonaisen tietohistorian luovuttaminen väärälle vastaanottajalle voi aiheuttaa huomattavasti enemmän haittaa kuin yksittäinen väärään osoitteeseen lähtenyt viesti.
Jos vientiin päätyy toisen asiakkaan tietoja, siirto pysäytetään ja tapahtuma arvioidaan tietoturvaloukkauksen menettelyssä. Kaikki henkilötietojen tietoturvaloukkaukset dokumentoidaan. Valvontaviranomaiselle ilmoittaminen riippuu 33 artiklan riskikynnyksestä, ja henkilölle ilmoittaminen arvioidaan erikseen 34 artiklan korkean riskin perusteella. Turvalliseksi suunniteltu vientitoiminto ei poista yksittäisen virheen selvittämisvelvollisuutta.
Määräajat, maksut ja perusteltu vastaus
Rekisterinpitäjän on toimittava ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Kuukausi ei ole automaattinen odotusaika eikä sama asia kuin organisaation vapaasti määrittämä käsittelyjakso. Pyynnön saapuminen asiakaspalveluun pitää siksi välittää viipymättä vastuuhenkilölle, vaikka organisaatio suosittelisi erityistä tietosuojalomaketta.
Määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään kahdella kuukaudella ottaen huomioon pyyntöjen monimutkaisuus ja määrä. Jatkosta ja viivästymisen syistä kerrotaan ensimmäisen kuukauden aikana. Tavallinen työruuhka tai vientitoiminnon puuttuminen ei sellaisenaan luo pysyvää poikkeusta. Organisaation on suunniteltava, miten se täyttää oikeuden myös silloin, kun aineisto sijaitsee useassa palvelussa.
Lähtökohtana on maksuttomuus. Ilmeisen perusteettoman tai kohtuuttoman pyynnön yhteydessä voidaan 12 artiklan ehtojen mukaisesti periä hallinnolliset kustannukset huomioon ottava kohtuullinen maksu tai kieltäytyä. Rekisterinpitäjällä on näyttövelvollisuus näistä perusteista. Oman järjestelmän kehityskuluja ei voi siirtää asiakkaalle tavanomaisen siirtopyynnön käsittelymaksuna, eikä pelkkä aineiston suuri koko osoita pyynnön kohtuuttomuutta.
Jos pyyntöä ei toteuteta, vastaus annetaan ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluessa. Siinä esitetään syyt sekä mahdollisuus tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää oikeussuojakeinoja. Osittaisessa toimituksessa on selitettävä myös rajaukset: mitä annettiin, mitä jätettiin ulkopuolelle ja miksi. Näin henkilö pystyy arvioimaan, vastaako toimitus hänen pyyntöään.
Siirto ei lopeta sopimusta eikä käynnistä automaattista poistoa
Henkilö voi käyttää vanhaa palvelua myös siirron jälkeen. Tietojen vienti ei itsessään tarkoita sopimuksen irtisanomista, suostumuksen peruuttamista tai poistamispyyntöä. Jos samassa viestissä pyydetään sekä siirtoa että poistamista, molemmat pyynnöt arvioidaan niiden omien edellytysten mukaan ja toteutuksen järjestys sovitaan ymmärrettävästi.
Siirtopyyntö ei myöskään pidennä alkuperäistä säilytysaikaa yleisesti. Säilytyksen rajoittaminen koskee edelleen lähdejärjestelmää, vientiä varten koottua väliaikaista aineistoa ja toimituksesta jääviä kopioita. Tietoja ei tarvitse pitää varastossa loputtomasti siltä varalta, että joku ehkä myöhemmin käyttää siirto-oikeutta. Samalla jo vastaanotettua pyyntöä ei saa kiertää poistamalla pyydettyä aineistoa tarkoituksellisesti ennen sen käsittelyä.
Vastaanottava rekisterinpitäjä vastaa omasta myöhemmästä käsittelystään. Sen on valittava vain tarpeelliset tiedot, huolehdittava lainmukaisesta perusteesta ja kerrottava käsittelystä. Lähettäjä vastaa edelleen oman toimintansa lainmukaisuudesta, kuten oikeasta rajauksesta ja turvallisesta toimituksesta. Vastuun jakaminen ei siis tarkoita, ettei kumpikaan vastaisi varsinaisen siirtotapahtuman onnistumisesta omalta osaltaan.
Rakenna menettely tietojen todellisen sijainnin mukaan
Käsittelytoimien seloste auttaa löytämään tarkoitukset, tietoryhmät ja vastaanottajat. Käsittelyperuste ei ole 30 artiklan luettelossa erillinen pakollinen selostekenttä, mutta sen dokumentointi selosteen yhteydessä on hyödyllistä siirtopyyntöjen arvioinnissa. Organisaatio tarvitsee lisäksi tiedon siitä, missä järjestelmissä kyseiset tiedot ovat ja miten ne saadaan ulos.
Asiakaspalvelu, tietosuojasta vastaavat henkilöt ja tekniset ylläpitäjät tarvitsevat yhteisen työnjaon. Asiakaspalvelu tunnistaa pyynnön ja vastaanottopäivän, oikeudellinen arviointi rajaa soveltumisen ja tekninen vastuuhenkilö kokoaa sekä tarkistaa aineiston. Jos palveluntarjoaja toimii käsittelijänä, rekisterinpitäjän on varmistettava, että tarvittava apu oikeuksien toteuttamiseen on järjestetty. Ulkoistettu tietokanta ei siirrä rekisterinpitäjän määräaikavastuuta pois.
Sisäänrakennettu tietosuoja auttaa huomioimaan vientitarpeet jo hankinnassa. Käytännössä kannattaa selvittää tietoryhmien eroteltavuus, metatietojen saatavuus ja turvallinen toimitus. Automaattinen lataustoiminto tai rajapinta voi helpottaa työtä, mutta GDPR ei edellytä jokaiselle palvelulle samaa vientiohjelmistoa. Valmiinkin toiminnon rinnalla tarvitaan menettely erityistilanteille, yhteisille tileille ja puutteellisille aineistoille.
Toteutuksesta kannattaa säilyttää tarkoituksenmukainen tapahtumatieto: pyynnön saapuminen, tunnistamisen tulos, soveltamisarvio, toimitetut tietoryhmät, käytetty kanava ja toimituspäivä. Tätä varten ei yleensä tarvitse jättää koko vientipakettia pysyvästi erilliseen arkistoon. Jos henkilö myöhemmin kertoo puuttuvasta ajanjaksosta, organisaatio pystyy selvittämään toimituksen ilman tarpeettoman laajaa kopiovarastoa. Lokin ja tukipyynnön säilytysaika arvioidaan oman tarkoituksensa mukaan.
Hyvä lopputarkistus yhdistää oikeudellisen rajauksen ja käyttäjän näkökulman. Ovatko kaikki pyynnön kattamat toimitetut tiedot mukana? Selviävätkö aikaleimat ja yksiköt? Onko mahdollinen suora siirto arvioitu? Saako henkilö tiedon rajauksista ja seuraavista vaihtoehdoista? Kun nämä kysymykset ratkaistaan dokumentoidusti, siirto-oikeus muuttuu käytännössä toimivaksi mahdollisuudeksi käyttää omia tietoja myös alkuperäisen palvelun ulkopuolella.